Tämä rakentelu lähti liikkeelle siitä, kun ostin paikallisesta Prismasta pienoismallin yo. kuvan tankista. Ajattelin, että kokoan ja maalaan tankin hyllyn koristeeksi, mutta sittemmin tästä kehkeytyi ajallisesti paljon suurempi rakentelu kuin mitä olin kuvitellut. Minun täytyikin rakentaa tankille ympäristö, missä malli olisi ja hieman "tarinaa" siihen ympäristöön.
Dioraama on käytännössä pienoismalli tai useasta pienoismallista koostuva pienoisympäristö, missä yritetään yleensä sen katselijalle kertoa jokin pieni tarina (todellinen tai fiktiivinen). Ilmeisesti dioraamarakentelijoiden keskuudessa on erimielisyyksiä siitä mikä todella on dioraama, mutta minä kutsun tässä asiayhteydessä tätä rakenteluani nyt dioraamaksi.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi dioraaman rakentelua lähes vaihe vaiheelta ja koitan selvittää ymmärrettävästi, miten sain jonkin asian tehtyä. Tämä on ensimmäinen dioraama minkä olen koskaan tehnyt, joten lopputulos ei välttämättä ole kaikista maailman dioraamoista hienoin, mutta en usko että sitä kovin moni odottaakaan.
Työvälineitä oli käytössä erilaisia, kuten erikokoisia ja muotoisia pensseleitä, tikkuja, vanupuikkoja, exacto-veitsi/katkoteräveitsi l. mattopuukko, paperia, sekoitusmukeja, kuminauhaa, puristimia, teippiä, puuliimaa (PVA), hartsia, mitta-astia ja vaaka, pieniä poranteriä (<1.5mm) ja kuumaliimaa. Maaleina/väreinä/tekstuureina käytin akryylivärejä sekä silkkisavea ja tekolehteä. Myös luonnosta kerättyjä pikkukiviä hyödynnettiin mallin teossa.
Kirjoitus keskittyy enemmän itse dioraaman kuin tankin pienoismallin tekoon, mutta tämä ei mikään opas sellaisen tekemiseen kuitenkaan ole. Ehkä asioista voi hyötyä tai oivaltaa uutta, ehkä ei, joka tapauksessa toivon viihtyisää hetkeä tekstin tai ainakin kuvien parissa.
Pienoismallin teko
Kuten pienoismalleissa yleensä, niin kuvallisia ohjeita noudattamalla malli kootaan pienistä erillään olevista muoviosista liiman avulla yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi.
Osia joutui mallin kokoamisen aikana maalaamaan yhdessä ja erikseen, mikä hidasti työtä aika paljon. Käytin kuitenkin mallin maalaamisessa pelkästään akryylivärejä, jotka kuivuvat varsin nopeasti ja ovat lisäksi hajuttomia ja myrkyttömiä. Muoviliima puolestaan tuoksahti nenään kohtuu voimakkaasti joten ilmanvaihtoa piti pitää hieman yllä liiman kuivumista odotellessa (= lue ikkunaa auki).
Pienoismallin muoviosien väri on harmaa, joten pohjamaalia ei näihin tarvitse. Sen vuoksi olikin suhteellisen helppoa koittaa sekoittaa väreistä jonkinlaista "panssarivaunun" väristä maalia ja sutia pensselillä menemään.
Tankin telat kootaan useasta eri kokoisesta palasesta liiman avulla kasaan niin, että telaketjut näyttävät yhtenäiseltä paikalleen liimattuna. Olisi hienoa jos rattaat pyörisivät ja telat liikkuisivat, mutta stationääriselle mallille siitä ei oikein hyötyä olisikaan varsinkin kun tarkoitus ei ole leikkiä tällä mallilla.
Alkuperäisessä mallissa ei esimerkiksi tykissä eikä savupanoksissa ole reikää, joten pienellä poranterällä sormin terää pyörittämällä sain tehtyä kaikkiin tarvittaviin osiin reiät. Ajattelin että tällaiset pienet yksityiskohdat tuovat paremmin realismia esille loppuvaiheessa, mutta se jääköön katselijan päätettäväksi.
Mallin osat ovat todella pieniä. Jotta näistä kuvista saisi jotain käsitystä missä kokoluokassa liikutaan, niin alla on kuva mustekynästä tykkitornin vieressä. Suurennuslaseja ja muita okuläärejä kannattaa hyödyntää jos näkee ne tarpeellisiksi (heh, näkee).
Kun pienoismalli alkoi olemaan valmis ja perusteellisesti maalattu, oli aika siirtyä eteenpäin. Tankkiin on tässä vaiheessa tulossa vielä ns. "vanhennusta" ja muuta rapautumista, mutta niistä lisää myöhemmin.
Aivan lopuksi lisäsin siirtokuvat vielä tankin kylkiin ja totesin pintatyöt siltä erää valmiiksi.
Dioraaman tekeminen
Aloitin dioraaman tekemisen sommittelemalla ja kuvittelemalla, millaisen ympäristön panssarivaunulle tekisin. Mielessäni oli, että haluan kokeilla tehdä mahdollisimman montaa erilaista ympäristöä samalla kertaa ja oppia sitä kautta dioraamojen teosta lisää. Mahdollisuudet kolossaaliselle epäonnistumiselle ovatkin kasassa, kun yrittää tehdä montaa uutta asiaa yhtäaikaa :D.
Kuvittelin panssarivaunun ympäristöksi taistelun bunkkeria vastaan ja halusin mukaan veden elementin. Tästä mielleyhtymästä sain ajatuksen, että teen jonkinlaisen joen uoman ja molemmille puolille maastoa. Maasto tulisi kasata puulevyn päälle, koska puuta on helppo leikata ja muokata alustaan sopivaksi. Jämäpaloista leikkasin itselleni sopivaksi katsomani palasen.
Dioraaman alustan tekeminen
Jotta leikkauksesta tulisi suora, niin täytyi ensin rakentaa työpöytään jigi. Ruuvasin pistosahan pöydän reunaan suurinpiirtein suoraan ja ruuvasin siihen vielä lisää muita ohjureita helpottamaan suoran kulman leikkausta.
Samaa jigiä käytin myös akryylilevyjen eli pleksin leikkauksessa myöhemmin. Olin tietenkin mitannut ja merkinnyt sopivat leikkauslinjat ensiksi.
Joen uoman pohjalle teippasin "jeesusteipistä" sileän pohjan, mihin ajattelin että maalilla olisi hyvä asettua. Tämä työvaihe ei lopulta ollutkaan kovin tarpeellinen, mutta joskus tulee tehtyä tarpeettomiakin asioita värkkäillessä.
Maaston tekeminen
Halusin yrittää tehdä maaston paperimassasta, joten silppusin sanomalehtiä peltisangon pohjalle pieniksi paloiksi, kaadoin sekaan kuumaa vettä ja jätin seoksen muhimaan yöksi. Seuraavana päivänä hienonsin paperisilppuja sauvasekoittimella, puristelin seoksesta ylimääräiset vedet pois ja lisäsin joukkoon PVA-liimaa.
Koitin muotoilla seoksesta jonkinlaisen maaston muodon, mutta kävi niin että massaa oli aivan liian vähän eikä se siis riittänyt alkuperäiseen ajatukseen. Takaisin suunnittelupöydän ääreen siis...
Toisena päivänä kuitenkin tarvikkeita dioraaman tekemiseen etsiessä, paikallisesta Puuilosta löytyi kukkasientä (2€ paketti) joista sain tehtyä maaston muotoja paljon helpommin. Googlasin aihetta ostosten teon jälkeen ja tätä näytti monet muutkin ihmiset käyttävän, ainakin monen Youtube-videon perusteella.
Kukkasieni
Kukkasientä oli käytössä siis kahta erilaista ja ne ovat ominaisuuksiltaan toisistaan hieman poikkeavia. Vihreä kukkasieni imee nestettä, mutta on myös paljon murenevampaa kuin tekokukille tarkoitettu vaaleanruskea sieni. Vihreä onkin, kuten paketissa lukee, tarkoitettu eläville kasveille alustaksi ja tämänkin opin vasta jälkikäteen asioita googletellessa.
Käytännössä huomasin, että paremmin tämän dioraaman tekoon soveltuisi vaaleanharmaa kukkasieni.
Tein sommittelua hieman uudestaan leikattujen palasten avulla ja aloin muotoilemaan maastoa tarkemmin. Kukkasientä on todella helppo mattopuukolla leikata, mutta sotkua ja murusia tästä tulee myös runsaasti.
Jos kukkasienten murusten ei halua leviävän pitkin ja poikin, niin muovipussista leikattu ja pöytään teipattu alusta vangitsisi muruset varmaankin paremmin (staattinen tartunta, ehkä???), mutta en tätä kikkaa varsinaisesti kokeillut.
Dioraaman perusmuotojen tekoa
Suurimpana haasteena maaston teossa oli orgaanisten muotojen tekeminen. Yritin koko ajan leikatessa ja muotoillessa pitää mielessä sen, että luonnossa on yleensä aika epämääräisiä ja epätasaisia maastoalueita. Olin piirtänyt tussilla apuviivoja veden ääriviivoille, joita noudatin enemmän tai vähemmän tarkasti kukkasientä leikatessa. Kukkasienen kiinnitys tapahtui kuumaliiman avulla.
Muotoilin kukkasienestä hiekkarannan ja joen penkereen sekoitusta, kalliomaisemaa ja kivenjärkäleitä. Vihreästä kukkasienestä koitin tehdä pientä sammalta niin kivien päälle kuin rantaankin, vaikkakaan myöhemmissä työvaihessa näitä ei enää huomaakkaan.
Veden rantaviivat ja muut kohdat, mihin tavallaan "aurinko ei paista suoraan" värjäsin mustalla värillä ensitöikseni. Valmiiksi tehdyllä panssarivaunun pienoismallilla sain paineltua urat rantaviivaan.
Lisäksi tein kalliobunkkerin ja kallio-osuus on sen jälkeen harmaalla spray-maalilla pohjamaalattu.
Kallion maalauksessa käytin apuna Googlen kuvahakua ja koitin sieltä etsiä aiheeseen sopivia kuvia, mistä otin mallia mm. värimaailman osalta. Kalliohan ei luonnossa ole harmaa, joten siihen piti sotkea mukaan paljon ruskean eri sävyjä sekä vaaleita muita sävyjä. Paremmin saat käsityksen lopputuloksesta kun luet eteenpäin.
Akryylikuvun teko
Dioraama tarvitsee suojakseen jonkinlaisen kuvun, joten leikkasin ylijäämäpaloista jigin avulla suorakulmaisia kappaleita laatikoksi. Apuvälineeksi 3D-tulostin kulmapaloja pitämään (näkyvät kuvassa keltaisella) pleksin palaset paremmin linjassa toisiinsa nähden sillä välin kun liimaus kuivuu. Liimana käytin kirkasta 2-komponentti-epoksiliimaa.
Aina ei välttämättä tarvita liimalle sen ihmeellisempiä alustoja kuin palanen teippiä ja sekoitustikku. Kyseinen Bison-merkkinen epoksiliima kuivuu huoneilmassa suhteellisen hitaasti jolloin työstöaikaa on noin 15 minuuttia oman arvion mukaan, toki tarkkaa kellonaikaa en katsonut.
Lopputuloksesta ei tullut aivan toivotunlainen ja liimajäljet eivät tulleet millään tavalla siisteiksi, joten tämä kupu täytyi tällaisenaan hylätä ja keksiä tilalle jotain muuta.
Etsiskelin netistä muoviosia ja kaikenlaisia muoviastioita joita keksin googlettaa ja sattumalta sitten törmäsinkin Systeeman sivuilla PALASET-maxi kirkkaaseen säilytyslokeroon. Tämä vaikutti mittojen puolesta sopivalta tähän tarkoitukseen, joten laitoin tämän tilaukseen. Hintaa kuvulle tuli n. 15€ + postitus ja tuote oli perillä jo muutaman päivän kuluttua tilauksesta.
Dioraaman työstöä
Hain pihamaalta pyöräilylenkin ohessa hieman pikkukiviä ja irtomaata veden pohjalle kiviksi sekä "mudan" tekoon. Murskasin kiviä pihdeillä pienemmäksi ja jos kivi oli kovempi, siirsin sen syrjään odottamaan roskiin menoa.
Lisäsin kivimurskan sekaan mustaa ja ruskeaa väriä ja pensselin avulla sudin panssarivaunun telaketjuihin "mutaa". Märkä efekti olisi saanut jäädä, mutta kuivuttuaan akryylivärin loisto heikkenee jolloin mudan kosteus haihtuu. Tätä pystyisi ehkä jollain lakalla ehostamaan, mutta en sitä jäänyt tässä enää nysväämään.
Veden pohjaan levitin ensiksi pensselillä paksun kerroksen liimaa lähinnä veden reunoille ja sitten sirottelin kiviä ja hiekkaa liiman päälle. Kallistelin alustaa vielä niin, että kivet ja hiekka pyörivät veden pohjalla siihen suuntaan, mihin ajattelin että mallissa vesi virtaisi. Eli kuvasta katsottuna pois päin. Asettelin yksittäisiä kiviä pinseteillä parempaan asentoon ja poistin muutamia ylimääräisiä liian suuria kiviä.
Silkkisavesta ja akryyliväristä kokeilin tehdä myös eräänlaista viherkasvustoa ja testailin erilaisia pensselin ja värien yhdistelmiä pahvin palaselle.
Maalasin kiviä tummanvihreällä värillä yrittäen tehdä vaikutelmaa jonkinlaisesta leväkasvustosta kiven pinnalla veden alla. Silkkisaven ja akryylivärien yhdistelmällä koitin saada myös kivilohkareisiin enemmän eloa. Alla lähikuvaa lähes valmiista tuotoksista.
Koristelehdistä saa melkein aidon näköistä nurmen pintaa kun silppuaa sitä saksilla pieniksi paloiksi. Liiman ja pensselin avulla tätä vihreää kasvustoa voi sirotella haluamaansa paikkaan.
Silkkisavella ja väreillä leikkiessä hoksasin, että jos tarvitsee tehdä joskus johonkin toiseen malliin pieniä puita niin vanupuikon päätä värikkäässä mönjässä pyörittelemällä saa aikaan jonkinlaista illuusiota aiheesta. Näitä puita en mallissa käyttänyt, vaan tämä oli tällainen kokeilu hetken mielijohteesta.
Pienoismallin osista jäi hieman ylimääräisiä muoviosia, joten valmistin niistä bunkkeriin "konekiväärin" ja muutaman varustelaatikon.
Veden tekeminen valuhartsista
Veden tekoon käytin kirkasta Pakla valuhartsia, kovetinta, sinistä akryyliväriä ja mittakuppia sekä vaakaa. Ennen hartsin tekoa olin pohjamaalannut uoman sopivaksi katsomallani värillä (halusin hieman mutaisen/vihertävän pohjan). Reunat mistä hartsi olisi valunut yli peitin tikuilla ja teipillä.
Vaaka kannattaa taarata vasta kun kuppi on paikoillaan, jolloin valuaineen mitoittaminen on grammoissa helpompaa. Ennen mittaamista olin myös laskenut ainemäärät eli kuinka paljon täytyy kovetinta laittaa halutulle määrälle hartsia.
Valuhartsin määrän puolestaan arvioin mittaamalla karkeasti joen uoman tilavuuden. Pyöristin lukuja hieman ylöspäin, jotta määrä olisi varmasti riittävä.
Sinistä väriä sain lisäämällä akryyliväriä hartsin sekaan, mutta tämä osoittautui hieman huonoksi ratkaisuksi, koska väriaine ei sekoitu hartsin joukkoon oikein hyvin vaan jää pieniksi rakeiksi. En tässä vaiheessa kuitankaan alkanut peruuttelemaan vaan kaadoin hartsin mallin pohjalle.
Hartsin kuivuminen kesti monta päivää ja siitä lähtevä haju on todella voimakas ja myöskin myrkyllinen. Hyvää ilmanvaihtoa ei voi tässäkään tapauksessa väheksyä, eikä hengityssuojainten käyttö ole huono idea sekään. Ilmeisesti lisäsin hartsiin kuitenkin liian vähän kovetetta, koska kuivuminen kesti niin pitkään.
Kovetteen määrä oli laskuissa hieman yli puoli grammaa, mutta käyttämässäni vaa'assa on resoluutio vain yhden gramman, joten luraus kovetetta meni kippoon silmämääräisesti ja se osoittautui virheelliseksi. Virheistä tietysti oppii ja seuraavalla kerralla kaadan hartsiini hieman enemmän kovetetta. Hengityssuojainten käytöstä puhumattakaan, kun tämä alkoi hieman hengen päälle ottamaan.
Kaatamisen jälkeen "veden" pintaan sai tehtyä aaltoilua, kun hartsi oli kerennyt ensin hieman jähmettyä. Tikun avulla työnsin hartsia niin, että sitä kertyi toisiin kohtiin enemmän kuin toisiin, jolloin aallot syntyivät lähes luonnostaan.
Tankin rapauttaminen eli kuluneen näköiseksi tekeminen
Koska tankki on kärsinyt taisteluissa kolhuja ja vaurioita, niin näillekin piti antaa oma osuutensa ja tarinansa. Muokkasin pienoismalliin kuumalla juottimen kärjellä koloja, reikiä ja käytin kuumuutta hyväkseni vääntymisten tekoon. Ylimääräiset muovit joita sulamisen vuoksi pinnalle muodostui siivosin pois askarteluveitsen avulla.
Kaikkiin tankin pieniin uurteisiin ja koloihin sivelin märällä pensselillä mustaa/tummanruskeaa väriä ensin pohjalle, ja sen (kuivamisen) jälkeen päälle punaruskealla värillä ruosteisia kohtia.
Tankin siirtokuviin (eli numerot jotka ovat tykkitornissa) tein vaurioita ja repeämiä askarteluveitsellä. Tahrasin vitivalkoiset numerot myös tummilla sävyillä kuluneen näköisiksi.
Alla on kuvia näiden työvaiheiden jälkeisistä tuloksista.
Lopputulos ja yhteenveto
Dioraaman tekemiseen meni huomattavan paljon aikaa ja dokumentointiin (tämän artikkelin kirjoittamiseen) myös todella monta tuntia. Projekti alkoi vuoden 2020 pääsiäisen aikoihin pienoismallin tekemisellä ja siirtyi vaihe vaiheelta kohti lopullista olomuotoaan.
Työvälineistä ja tarvikkeista tuli opittua uusia asioita paljonkin, mutta en niitä tähän kaikkia ala listaamaan. Toivottavasti kirjoituksen seassa niitä on riittävä määrä. Tietysti lukemalla tekstin kuvien kera pystynee päättelemään paljonkin sanomatta jääneitä asioita, ainakin toivottavasti.
Alla on pari kuvaa lopputuloksesta ja lopuksi vielä upotteet youtube-videoista. Kiitos mielenkiinnostasi jos jaksoit lukea loppuun tai katsella edes kuvat läpi!