Viimekertaisessa kirjoituksessa (https://www.hutasu.net/np-pcb-jyrsimen-rakentelua/) hätäisesti valotin piirilevyjyrsimen tekoa.
No, tämä kirjoitus ei ehkä yhtään sen avaavampi ole, mutta on tässä sentään jotain edistystä tapahtunut, joten seuraavassa siitä.
Kiinnitin Dremeliin pienen V-jyrsinterän, joka on mitoiltaan kärjestä olemattoman pieni ja terän avauskulma on 10 astetta. Eli V-kirjaimen muotoinen terä. Ajattelin, että kokeilen kuinka paljon terässä on runouttia eli terän huojuntaa ja samalla myös miltä jyrsinterän kulku materiaalissa vaikuttaa.
USB-isolaattorille kotelo
En tiedä menikö tietokoneestani aiemmin värkätessä USB-töpseli kokonaan pimeäksi, kun yhdistin tietokonettani USB-sarjaporttimuuntimen avulla toiseen vekottimeen. USB:stä ei kuitenkaan data liikkunut ja syyksi epäilin maadoitusongelmaa (monta laitetta eri töpseleissä kiinni ja virrat voi kulkea kaapelissa suojia ja muita johtoja pitkin miten sattuu kulkemaan). Vaihdoin tietokoneen USB-porttia ja lisäsin väliin lisäsuojaksi LTM2884 USB-isolaattorin virranhallinnallisia ongelmia helpottamaan ja kenties porttien hajoamisia ehkäisemään.
Tällaista isolaattoria olen ennenkin käyttänyt ja todennut tämän hyväksi. Nyt halusin tämän kiinteäksi osaksi piirilevyjyrsintäni, joten tälle piti suunnitella kotelo minkä avulla laite kiinnitetään jyrsimen selkään.
Ei muuta kuin tönäri käteen ja mittailemaan. Isolaattorin piirilevy on kooltaan noin 38x75 mm ja USB-liitinten korkeudet ovat noin 7 ja 11,5 mm. piirilevyn pinnasta mitattuna. Piirilevyn paksuus on normaali 1,6mm. Noin 40-50 minuuttia myöhemmin Fusion 360 -ohjelmalla syntyi seuraavanlainen kotelo:
Ja kahdella tulostimella printattuna noin tuntia myöhemmin syntyi kotelo, minkä uumeniin isolaattori sujahti:
Kotelo ruuvataan kasaan pohjasta plastofast muoviruuveilla. Piirilevy pysyy paikallaan kitkan avulla. Jos tästä kotelosta suunnittelen joskus toisen version, niin pitää siihen lisätä fiksumpi asemointi piirilevyä varten. Nyt on mahdollista saada piirilevy asettumaan vinoon kotelon sisälle, mutta en näe sitä ongelmaksi kun sovitus on sen verran tiukka, että se ei ihan vahingossa tapahdu. Ja toisekseen, ei tätä käytä kukaan muu kuin minä itse. Mutta jos tarvitset tällaisen kotelon, se löytyy Thingiversestä täältä: https://www.thingiverse.com/thing:4782976.
Seuraavaksi porasin jyrsimen taakse sopivaan kohtaan reiät 2,5mm poranterällä ja tein kierteet M3-ruuville. Sittenpä vain kiinnitys printt.. tai siis jyrsimen selkään. Tein samalla hieman kaapelointien siistimistä ja turhat kaapelit poistin kokonaan kuvioista.
Testijyrsintä
Testimateriaalina käytin piirilevyaihiosta irroitettua roskiin menevää kannaspalaa. Tämä palanen on peräisin varsinaisen leipätyön hommista ja koskapa se roskiin on muutenkin menossa, niin sama kokeilla terää tähän. Materiaalihan on suorastaan täydellinen testipala, koska on oikeaa piirilevyä. Kiinnitin uhripalan 3M:n kaksipuolisella teipillä jyrsinpöytään kiinni.
Kaksipuolinen teippi auttaa pitämään piirilevyä paikoillaan testauksen aikana ja kappale on myös suhteellisen helppo irrottaa pöydän pinnasta testin päätyttyä.
Surautin Dremelin virtakytkimestä päälle ja asetin kierrokset melkein täysille. Ohjasin printteriä manuaalisesti G1 komennoilla. Esimerkiksi kuvassa on liikuttu X suunnassa 2 milliä, Y-suunnassa 20 milliä "neliökuvion" muodostaen. Tämä olisi G-koodin komennoilla esim.
G1 Y20 F100
G1 X2 F100
G1 Y0 F100
G1 X4 F100
G1 Y20 F100
Oikeasti koordinaatit eivät noin olleet, mutta sekaannusten välttämiseksi kirjoitin sen tähän muotoon. F-tarkoittaa feedratea eli syöttönopeutta ja on mm/min arvo. Z-akseli on myös liikutettu G-koodin avulla paikoilleen piirilevyn pintaan. Syvyyttä leikkaukselle oli G-koodista katsottuna jälkeenpäin ehkä noin 0.4mm.
Kun kappaletta hieman paineilmalla puhdistetaan, nähdään työn jälki paremmin:
Uran leveys on noin puolen millin luokkaa ja terä on uponnut varsin syvälle, ehkä jopa saman verran piirilevyn sisään. Jälkeä kun tunnustelee kynnellä, niin varsin selkeä ura on pintaan tullut.
Urista voi huomata, että liikkeiden lopussa on aika paljon pyöreyttä ja hieman "yliammuntaa". En ole varma, johtuuko tämä siitä että, peti on liikkunut hieman yli vai onko terässä vain klappia sen verran paljon että se paikallaan pyöriessä tekee hieman suurempaa jälkeä kuin pitäisi. Tämä ei varsinaisesti ongelma ole, koska runouttia eli terän huojuntaa voidaan kompensoida leikkaussyvyyden avulla.
Tästä on siis hyvä jatkaa, koska tämä testitulos tyydyttää minua varsin paljon. Projekti ei ainakaan vielä ole epäonnistunut ja saa luvan jatkua.