Sain tässä kaveriltani muutamia viikkoja takaperin tällaisen vanhan, pinkin Empire-merkkisen paintball loaderin, sekä uudemman kirkkaan sinisen loaderin kuoret. Näistä pystyi kuulemma vanhan sisuskalut siirtämään uuteen, kunhan hieman fiksailee. Kyseinen loaderi on sähkötoiminen ja pitäisi muuten olla toimiva. Enempää informaatiota en kyseisestä vehkeestä saanut, enkä itsekään kovin perehtynyt näihin vielä ole (paintball on minulla uusi harrastus siis)... Niin! Loaderi on siis säiliö mihin pallot laitetaan ja se syöttää ne sähkömoottorin ja painovoiman avulla aseen piippuun. Perusloadereissa ei siis ole ole sähkömoottoria ja tämä on mm. edellytys mikäli tulinopeutta haluaa kasvattaa ja ampua sähköisen liipaisimen avulla.
Noniin, en tänään sitten aamuyön valoisina tunteina (enkä koko yönä) saanut nukuttua, kun oli niin saakutan kuuma. Sisuunnuin siitä sitten touhuilemaan puoli seitsemän maissa ja kaikkinensa aikaa meni noin 6h vanhaa kunnostaessa ja uutta kasatessa sekä toimintaa ihmetellessä.
Ensin atomeiksi ja sitten systeemiksi
Purin ensiksi sisuskalut vanhasta loaderista pois ja puhdistin muoviosat vedellä. Sen jälkeen korjasin loaderissa olevan jousen, minkä tehtävänä on ilmeisesti pitää yllä jonkinlaista jännitystä syöttöputkessa (siis, että pallot ovat hieman toisiaan vasten painautuneena). Tässä jousen toiminnan selvittelyssä meni hieman aikaa ja vaikutti siltä, että alkuperäinen (vai liekkö edes ollut???) toimii jotenkin löysästi. Vaihdoin siihen tilalle toisen jousen, jota hieman vääntelemällä sain mielestäni syöttökiekon (kirkas keskellä) hyvin pelaamaan.
Käsisyöttöön, eli syöttörullan käsin pyöritykseen piti kehitellä myös uusi ratkaisu, koska aiemmin tässä oli käytetty pullon korkkia (:D). 3D-tulostin uuden nupin mistä moottoria voi käsinkin pyöritellä.
Elektroniikan toiminnan varmistus (tai oikeammin ihmettely ja analysointi)
Kun sähkömekaaniset osat olivat kunnossa ja puhdistettuina, niin aloin ihmettelemään milloin syöttörullan tulee pyörähtää. Käytin tässä vaiheessa kaapista löytämiäni fotodiodeja anturielementteinä ja kytkin ne levyltä löytyviin reikiin. Jouduin kytkentää hieman "reverse-engineeraamaan" eli selvittelemään kuinka se toimii ja mikä signaali oli mikäkin.
Levyllä oli käytetty transistoreilla rakennettua H-siltaa ja sitä ohjaamassa oli PIC16F676. Kytkin kahteen PICin analogia-inputtiin fotodiodin ja sähkötin sitä levyn vasemmasta alareunasta löytyvästä kytkennästä (10k ylösveto sekä schottckydiodi). Samainen veto oli kytketty PIC-piirin analogiapuolen referenssijännitteeseen, joten tietenkin oletin, että analogiapuolen käyttöjännite otetaan myös tästä linjasta.
Anturit toimivat kuten pitikin, mutta mitään ei tapahtunut. Moottori ei pyörinyt, vaikka LED-vilkkui päälläolon merkiksi. Lisäsin toiseen analogiainputtiin toisen samanlaisen fotodiodin ja sähkötin senkin samasta käyttöjännitteestä. Kokeilin myös ottaa antureiden käyttöjännitteen eri puolelta piirilevyä, mutta tämäkään ei auttanut. Johan on perkele!
Värkkäilin vähän sitä sun tätä ja kokeilin erilaisia asioita (antureita toisinpäin, analogiajännitettä potentiometrillä suoraan inputtiin), mutta sain pyörähtämään moottorin vain satunnaisia kertoja, enkä kyennyt aluksi löytämään mitään yhteistä tekijää pyörähdyksen ja sen syyn välillä.
Meinasin jo luovuttaa ja ajattelin, että varmaan rikki koko paska, mutta sitten katsoin piirilevyä vielä kerran. Hoksasin että piirilevyllähän on elektreettimikrofoni! Mitäs hiivattia! Naputtelin sen päälle sormella ja nyt alkoi tapahtumaan. Tämä onkin ääniohjattu vekotin, ei suinkaan optisesti (eli fotodiodilla ohjattu).
Jotkin paintball loaderithan toimivat siis niin, että niissä on valoportti. Kun sen edessä ei ole palloja, niin syöttörulla pyörii. Kun pallo estää valoportin signaalin (eli valo ei kulje lähettimen ja vastaanottimen välillä) niin syöttörulla ei pyöri. Yksinkertaista, mutta totta.
Ääniohjaus puolestaan toimii niin, että aina kun elektroniikka havaitsee tarpeeksi lujan paukahduksen (joka tulee aseesta kun ammutaan), niin syöttörulla pyörähtää yhden pallon verran. Tällöin teoriassa syöttöputkessa ei ole koskaan tyhjää tilaa ja aseella voi ampua nopeasti ja paljon (sekä ilman tyhjiä laukauksia - sama tietenkin valoporttitunnistimen kanssa).
Kun oli siis varmistettu, että elektroniikka toimii ja moottorikin pyörähtää ihan asiallisesti, niin testasin vielä ihan oikeilla palloilla. Ja kyllä, yksi kerrallaanhan ne sieltä tipahteli käteen kun mikkiin paukutti.
Kamat kasaan ja menoksi
Uusiin kuoriin kasaaminen sai siis jatkua ja ennen sitä tein yhden jatkokaapelin elektroniikan ja moottorin sekä virtalähteen väliin. Ilman kaapelia olisi ollut hankalaa ellei lähes mahdotonta saada kaikkea kasattua nätisti. Jouduin myös piirilevyn liittimen vaihtamaan kulmamalliseksi tilan ahtauden takia.
Seuraavaksi aloin sommittelemaan sisuskaluja uusiin kuoriin...
Välilevy, joka estää pallojen joutumisen vääriin paikkoihin tai tippumaan ulos loaderista, oli hieman hankala asennettava vetkuilun takia, mutta kyllä se sitten lopulta meni paikalleen.
Varovasti toinen puolikas paikalleen ja kiinnikkeiden tarkistus, että välilevy on oikealla paikallaan.
Puolen millin paksuisesta läpinäkyvästä muovipleksistä leikkasin elektroniikan suojaksi ikkunan, sillä entisen loaderin ikkuna oli varsin kulunut ja huonokuntoinen.
Kasauksen aikana tuli myös yksi mod-idea mieleen, nimittäin kannen luukun auki pitävä jousi, silloin kun kansi avataan. Itse kansi pysyy muuten kyllä kiinni magneettien sekä kitkan avulla (sen verran jäykkä luukku). Poistinkin yhden magneeteista saranan luota ja kiinnitin magneetista jääneeseen koloon sopivan jäykkyisen jousen. Jousen toisen pään kiinnitin loaderiin poraamaani reikään puoliskojen väliin.
Ja tottakaihan se pitää käydä niin, että jotain unohtuu! Pariston kansihan se unohtui kiinnittää pohjan liukukiskoihin. Ei auta kuin varovasti purkaa ja lisätä kansi.
Lopulta homma oli paketissa pienen ähräilyn jälkeen. Kansi myöskin kyllä pysyy kiinni jousimodin jälkeen, jos sitä ihmettelet.
Aikaa suttaantui noin 6-7 h mutta suurin osa siitä oli ihmettelyä miten mikäkin kasataan ja miten elektroniikka toimii. Varsinaisen työn osuus ei ollut kuin muutama hullu tunti. Nimenmukaisesti hullu tunti (0h yöunilla nääs 😀 ).
No, ompahan yksi sähkövempele tähänkin harrastukseen nyt talossa!